Maria Kalaniemi. Kuva: Pentti Hokkanen

Sinua on kutsuttu kansanmusiikin nykyaikaistajaksi ja rajojen rikkojaksi, sinua pidetään parhaana esimerkkinä siitä, että kansanmusiikki on elävää musiikkia. Mitä tämä merkitsee sinulle?

Minulle kansanmusiikki merkitsee aina elävää musiikkia, joka hengittää sekä menneisyyttä että vahvasti myös tätä päivää. Arkistoista löytyy upeita kansanmusiikin aarteita, jotka herättävät mielikuvitustani maisemista ja tunnelmista. Teen näistä omia musiikillisia maisemiani-sisäisiä tunnetiloja.

Teen musiikkiani hyvin intuitiivisesti,tunteesta käsin, se on minulle ainoa mahdollisuus. Rakastun ja ihastun johonkin sävelmään, tunteeni ja elämänkokemukseni kautta siitä muokkautuu omanlaisensa, minunlaiseni. Sävellän myös paljon uutta musiikkia jossa improvisaatiolle ja musiikin hengittämiselle jää tilaa.

En pyri tietoisesti rikkomaan rajoja tai tosiaalta olemaan rajojen sisäpuolellakaan, teen musiikkia rakkaudesta musiikkiin. Siitä tulee sellaista kun tulee..

Vanhempasi ovat kotoisin suomenruotsalaisilta seuduilta Fiskarsista ja Savosta, olet maailmanlaajuisesti yksi niitä harvoja, jotka esittää tunnettuja suomalaisia tangoja ruotsiksi. Miten taustasi on vaikuttanut muusikonpolkuusi, millaiset eväät olet saanut sille kotoa? Puhuttelevatko suomenruotsalaiset tangot ja suomenkieliset runolaulut sinua samalla tavalla vai ovatko ne sinulle kaksi erillistä, toisistaan riippumatonta maailmaa?

Minulla on ollut ilo kasvaa kaksikielisessä perheessä, äitini on suomenruotsalainen ja isäni oli Savosta, hän ei puhunut lainkaan ruotsia. Taustani on ollut kulttuurisesti hedelmällinen koska olen lapsesta saakka kasvanut erilaisten kulttuurien ja kielien ympäröimänä. Kaksiikielisyys on suuri rikkaus. Tämä on vaikuttanut myös musiikkiini. Etenkin radio vaikutti paljon minuun lapsena. Kun olin, nuori radiossa soitettiin laajasti kaikenlaista musiikkia samalta kanavalta. Radiosta kuulin niin tangoja, romanialaista kansanmusiikkia, rockia kun klassistakin musiikkia. Olen aina ollut ns. musiikkidiggari-eli rakastan musiikkia laidasta laitaan enkä lokeroi eri tyylejä. Minua puhuttelevat yhtä vahvasti runolaulu, itkuvirret kuin tangot tai kunnon polkka! Kaikella musiikilla on minulle oma paikkansa ja tunnetilansa, yksi tyyli ei sulje toista pois! Olen onnellinen siitä, että olen saanut soittaa laajasti musiikkia laidasta laitaan upeiden muusikkoystävieni kanssa.

Mitä sinulle merkitsee suomalais-ugrilaisuus ja heimosukulaisuus? Soiko tämä teema omassa musiikissasi ja kuinka paljon?

Se on selittämätöntä ja sisäänrakennettua tuo suomalais-ugrilaisuus, koen näin. Se vain on minussa olemassaoleva, solutasolla. Se on minulle rakkautta luontoa ja juuriani kohtaan. Kyllä tämä soi vahvana musiikissani ilman päälleliimattua leimaa, mutta hengittää sisällä jossain, palkeiden syvyyksissä. Bellow poetry- levyni on vahvasti saanut inspiraationsa runonlaulumaisemista-kutsun musiikkiani runonsoitoksi-jossa on läsnä meditatiivinen ja minimalistinen maailma.
4. Olet soittanut konsertteja hyvin erilaisissa paikoissa eri puolilla maailmaa, mikä konsertti on jäänyt sinulle erityisesti mieleen ja minkä takia?

On niin monia upeita hetkiä, etten osaa nimetä mitään erityistä. Olemme todellakin esiintyneet ympäri maailmaa muusikkoystävieni kanssa. Ilo oli esiintyä esim. Grönlannin Nuukissa ja pitää workshoppia paikallisille harmonikansoittajille. Harmonikka on todella suosittu soitin myös Grönlannissa. Uskomatonta minne kaikkialle olen harmonikkani kanssa saanut matkustaa ja mitä olen saanut kokea ja jakaa muiden muusikoiden kanssa. Elinikäisiä ystävyyssuhteita ja upeita kohtaamisia jäänyt elämään näiltä reissuilta. En olisi ikinä pienenä tyttönä voinut kuvitella, minne kaikkialle tämä soitin minut tulee viemään kun 8 -vuotiaana sain ensimmäisen soittimeni.

Olet sekä harmonikansoittaja että säveltäjä, olet soittanut sekä klassista musiikkia että tullut tunnetuksi Kultainen harmonikka -kilpailun voittajana. Klassisen musiikin maailmaa kuten ei myöskään harmonikkamusiikin maailmaa pidetä kovinkaan vapaamielisinä. Miten itse päädyit kansanmusiikin pariin ja säveltämään?

Kansanmusiikki on ollut läsnä jo alusta asti kun lähdin soittamaan harmonikkaa. Tämä vahvistui entisestään 12 -vuotiaana kun pääsin Espoon musiikkiopistoon opiskelemaan. Siellä vaikutti kansanmusiikkiryhmä, jossa sain tutustua moneen ihanaan nuoreen soittajaan yhteissoiton merkeissä. Perustimme yhtyeitä, mm. Meiskarit- yhtyeen 14 vuotiaina, jonka kanssa kilpailimme Suomen mestaruuskisoissa ja menestyimme hienosti nuorina tyttöina. Tämä on ollut minulle erittäin merkityksellistä, että alusta asti olen saanut soittanut paljon yhdessä muiden kanssa. Siitä kehittyi kamarimusiikillinen ote ja myöskin hyvin laaja repertuaari monenlaista musiikkia.
Klassinen musiikki, harmonikalle sävelletyt uudet klassiset kappaleet, tanssimusiikki, kansanmusikki ym ovat kaikki olleet rikastuttamassa musiikillista identiteettiäni. On tärkeä ymmärtää, että voi vain itse päättää miten haluaa musiikkinsa tehdä. Olla omalla puolellaan ja uskoa itseään ja omia ajatuksiaan musiikinteosta. Itselleni tämä vahvistunut ajan kanssa, nuorena helposti vietävissä. Ikä tekee hyvällä tavalla tehtävänsä siinä, että alkaa uskoa itseensä. Koska olen musiikin suhteen kaikkiruokainen, haluan myös esittää musiikkia laajasti. Haluan kulkea omaa musiikillista polkuani kunnioittaen muita. Säveltäminen on yksi oleellinen osa muusikkouttani.

Millaiset suhteet sinulla on Viroon? Oletko esiintynyt Virossa aikaisemmin?

Olemme esiintyneet Virossa myös aeimmmin mm. Viljandin folk festivaalilla kauan sitten Aldargaz-yhtyeeni kanssa. Aina todella mukava tulla Viroon!!!

Konserttisi vierailevana esiintyjänä on entinen ja tiettävästi toistaiseksi ainut virolainen oppilaasi Tuulikki Bartosik. Muistatko ensimmäisen tapaamisenne? Oletteko esiintyneet yhdessä ennen tätä konserttia? Olet myös nähnyt hänen kehittymisensä muusikkona: miten kuvailisit hänen musiikkiaan?

Tuulikki tuli alunperin luokseni yksityisesti ja päätyi sitten myös oppilaakseni Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle.
Tuulikilla alusta asti ollut vahva halu tehdä omanlaistaan musiikkia. Tuntuu aina todella hyvältä seurata oppilaidensa kulkua, kun he löytävät omia polkujaan ja paikkansa musiikkimaailmassa. Todella ihana nyt yhdessä konsertoida Tuulikin kanssa Tallinnassa.
Myös Virolainen Maimu Jõgeda oppilaani tämän vuoden Sibelius – Akatemiassa.

Olet työskennellyt jo pitkään Sibelius Akatemian lehtorina. Mihin suuntaan harmonikansoitto on kehittymässä? Kuinka paljon sinulla on ollut oppilaita ja seuraatko heidän edesottamuksiaan vielä opintojen päätyttyäkin? Miten kansanmusiikki/perinnemusiikki vaikuttaa harmonikkamusiikkiin Suomessa nykyään?

Työskentelen Sibelius – Akatemian kansanmusiikkiosastolla lehtorina. Olen opettanut vuodesta 1985 Sibelius Akatemiassa. Minulla on ollut satoja oppilaita niin harmonikansoittajia mutta myös muiden soittimien soittajia sekä laulajia. Tällä hetkellä minulla oppilainan esim. kanteelensoittajia, viulisteja ja säkkipillinsoittaja harmonikansoittajien lisäksi. Eli laaja skaala ihania muusikoita. Tämä pitää minut virkeänä kun on niin vaihteleva skaala opettamista. Minulle opettaminen on kutsumus. Koen, että urani toinen puoli on pedagogina toimiminen. Opetan myös kansainvälisesti, minulle saapuu oppilaita myös muista maista.
Seuraan iloisena entisten oppilaideni ja nykyisten kollegojeni edesottamuksia musiikin kentällä!

 

Kysymykset: Reval Folk

Avu: Minna-Mari Roms ja Sanna Immanen (Viro Instituuti)